Yö.
Kirjan lehdet tummuvat.
Rakkaus, hetki sitten
väkevästi versonut,
lakoontuu märässä maassa.
Puut, jotka vaihtavat
vuodenaikaa,
vaihtavat maisemaa,
ja taivaat vaihtuvat
ilman aikojaan.
Yö. Syksy.
Sanat käyvät painaviksi,
niin raskaiksi,
että kerrassaan ne on
aseteltava yksitellen
toinen toisensa viereen.
Yö. Syksy. Kuolema.
Tällaiseksi piha on jäänyt
meidän mentyä,
tyhjentyväksi, harmaaseen
sumeaan liukenevaksi,
tihuuttavaan jäähtyväksi.
Syksy, sadetta
ennen aamua.