Tietoisuuden paradoksit

Leena Krohn kirjoittaa keino- ja tositodellisuuksista

Leena Krohn: Tribar. WSOY 1993. 237 s. 135 mk.

Tribar kartuttaa älykkäästi ja mielikuvituksella Leena Krohnin paradoksien arkistoa. Teoksen nimi viittaa kolmiomaiseen esineeseen, joka voidaan piirtää mutta jota ei voi valmistaa, koska se muodostuu vääristä liittymistä.

Väärät liittymät aiheuttavat perspektiivivirheen ja niiden avulla on mahdollista piirtää esimerkiksi portaat, joita noustessaan pääsee alaspäin ja laskeutuessaan ylöspäin.

Fyysikko Roger Penrosen tapaan Krohn antaa tribar-sanalle laajemman merkityksen ja tarkoittaa sillä kaikkea havaittavan maailman paradoksaalisuutta.

Todellisuuden ja fiktion vääristä liittymistä Krohn mainitsee valuuttojen ja pörssikurssien, uuden elektronisen ekonomian irrationaalisuuden. Toisaalta yhtä paradoksaalista on tietämyksemme ihmisen kemiallisesta, biologisesta ja henkisestä rakenteesta: tiedot ovat lopulta yhteensovittamattomia.

Finlandia-palkittu Matemaattisia olioita (1992) sisälsi esseenovelleja. Tribarin kirjoitukset ovat pohdiskelevia esseitä, joissa fantasialla ja fabuloinnilla on vähemmän tilaa. Teokseen sisältyy hyödyllinen ja innostava kirjallisuusluettelo.

 

Software

Tyypillistä suomalaisille kirjailijoille ja kirjallisuusväelle näyttää olevan teknologiakammo ja penseä epäluuloisuus kaikkea uutta kohtaan. Tietotekniikan ja kommunikaatioyhteyksien kehityksen pelätään uhkaavan kirjan gutenbergiläistä Lintukotoa.

Krohn on toista maata. Hän menee älyn intohimolla mukaan siihen mitä nyt tapahtuu. Kriittisyyttään kadottamatta hän haluaa seurata, mitä luonnontieteiden ja teknologian kehitys tuo mukanaan.

Kaikki esseet käsittelevät jollain tavoin ihmisen softwarea eli tajuntaa ja ajattelua. Krohn osoittaa vakuuttavasti, miltä osin ihmisen ja tietokoneen analogia on epäonnistunut.

Jos vahvan tekoäly-oletuksen kannattajat onnistuvat sekoittamaan koneen ‘ajattelun’ ja ihmisen mentaaliset kyvyt, he ovat yksinkertaisesti kyvyttömiä käsiteanalyysiin. Filosofisesti yhtä naiivia on rinnastaa orgaaninen elämä ja ‘keinoelämä’, joka käytännössä tarkoittaa ainoastaan orgaanisten prosessien mallintamista tietokoneohjelmalla.

Pitää kyetä erottamaan teknologiausko lujasta datasta. Joka ottaa tietokonegurujen metaforat todesta, tulee jymäytetyksi. Joka taas tietää uuden tekniikan mahdollisuudet ja rajoitukset, pystyy hyödyntämään sitä.

 

Moraali

Krohn haastaa moraalisiin kannanottoihin. Vastaa rehellisesti itsellesi, hyväksytkö jotain seuraavista asioista: naisten ympärileikkaus, kannibalismi, antisemitismi, abortti, Salman Rushdielle langetettu fatwa, härkätaistelut.

Kaikilla niillä on kulttuurillinen traditionsa ja yhteiskunnallinen perustelunsa. Krohnin kysymykset pakottavat pohtimaan omakohtaista arvojärjestelmää, miettimään hyväksymisen ja hylkäämisen perusteita.

Jo tutuiksi käynein äänenpainoin Krohn jatkaa moraalifilosofisia analyysejaan ja väittää, että arvorelativismi vie moraaliseen välinpitämättömyyteen. Ihmisen tietoisuus edellyttää kannanottoja. Krohnin omia vahvoja arvoja on kaiken elämän kunnioittaminen.

Päätelmät johtavat suoraan kysymyksiin, joihin Krohn ei nyt ota kantaa. Kumpi on arvokkaampi elämä, hyppyhäntäisen vai ihmisen? Onko ihminen vain laji lajien joukossa vai poikkeus ylivertaisten henkisten kykyjensä vuoksi?

Krohnin humanismi estää häntä valitsemasta linkolalaista biologismia. Näyttää siltä, että vastaus on jälleen tribar, paradoksi.

Joka tapauksessa Krohn varoo asettamasta ihmistä ja eläintä vastakkaisiin vaakakuppeihin.

Helsingin Sanomat 21.11.1993

Takaisin