Kävin yritysneuvojan luona. Sitä on liikkeellä. Kun nykyään kohtaan ystäviä, on tavallista, että tilitetään loistavista bisnesideoista tai oman pikkufirman alasajosta tai kaikesta mahdollisesta siltä väliltä.
Yritysneuvoja oli kovin iloinen siitä, etten ollut perustamassa kampaamoa, kauneushoitolaa tai sisustusliikettä. Myöskään sushibaarin tai hevostilan aloittamiseen hän ei suorastaan usuttanut. Mikäli harkitsin hotelli- tai ravintola-alaa, oli parasta heti alusta pitäen huolehtia siitä, että venäläiset saisivat palvelua äidinkielellään.
Kun kerroin, että kaavaillun yrityksen toimiala olisi sisällöntuotanto, yritysneuvoja silminnähden rentoutui. Hän sanoi, että siitä alasta hän ei tiedä yhtään mitään mutta hän kuuntelee mielellään.
Pääsin työelämään 1980-luvun puolivälissä ja yli 60 prosenttia työvuosistani olen puurtanut freelancerina. Olen siten onnistunut kiskomaan niukan toimeentulon itselleni ja vähän myös perheelleni mutta en osaa pitää itseäni sankariyrittäjänä, jollaisia tämä aika huutaa.
Temperamenttini ja kykyjeni puolesta olen ennemminkin kuin entisaikojen litteratööri tai senttari eli lehdistön halpa avustaja. Ajasta aikaan on vain ollut niin, että viestintäalalla on tarvittu työvoimareservi, jolta voidaan ostaa erikoistunutta ammattiosaamista pilkkahintaan.
En näe suurta hohtoa siinä, että olisin yhden miehen yhtiöni dirika ja hallituksen puheenjohtaja. Tuskinpa ulkoistettu siivoja, lähihoitaja tai metsuri pitää pakkoyrittäjyyttään yhtään ylevämpänä yhteiskunnallisena tehtävänä.
Presidentti Sauli Niinistö esitteli uudenvuodenpuheessaan sanan ”oleskeluyhteiskunta”, mitä pidän tavattoman loukkaavana. Hän antoi korkeimmalta taholta oikeutuksen siihen, että taloudellisin mittarein menestyneet kansalaiset voivat syyttää huono-osaisia kaikista yhteiskunnallisista ongelmista: julkisen sektorin rahoitusongelmista, teollisuuden rakennemuutoksesta, globaalista talouskriisistä jne. Ja tämä kaikki pätkätöiden, työehtojen huononnusten, yt-neuvottelujen ja irtisanomisten Suomessa.
Laiskoilla ei ole mitään asiaa poroporvarien kattamaan valmiiseen pöytään. Näin sanoo tasavallan presidenttimme.
En oikeastaan tunne laiskoja suomalaisia. Kaikki ovat tavattoman työteliäitä, ja työstressi haittaa monia. Niillä, jotka ovat pysyvästi ajautuneet yhteiskunnan marginaaliin, on yleensä vakavia henkilökohtaisia ongelmia.
Toivoisin näkeväni sellaisen oleskeluyhteiskunnan, jossa joutilaisuutta arvostetaan. Luovuus, into ja tarmokkuus syntyvät vasta sitten, kun on saatu sopivassa määrin nauttia oleilusta ja henkisen hyvinvoinnin vaalimisesta.
Jos vapaapäivä, loma tai työttömyys kutsuu sinua oleiluun, nauti siitä hyvällä omallatunnolla. Ihminen on luotu tuottavaan joutilaisuuteen.