Minulla on kaksi ystävää, Aulis ja Jukka, joita yhdistää muuan piirre. He molemmat vuodattavat syvimmät tunteensa nelitahtiselle lemmikilleen, jonka kehräystä he eivät väsy kuuntelemaan.
Jos kerron kummalle tahansa jostakusta heille ennestään tuntemattomasta henkilöstä, ennen pitkää he kysyvät: ”Onko se automiehiä?”
Sana merkitsee heille varsin erilaisia asioita. Aulis on toki viisitoista vuotta Jukkaa vanhempi, mutta sanoisin silti, että kysymyksessä on ennemminkin temperamentti- kuin sukupolviero.
Aulikselle automies on sellainen, joka pitää hyvää huolta ajokistaan ja tekee itse kaikki korjaus- ja huoltotoimet. Hän ei ole koskaan ostanut uutta autoa, koska ensimmäiset kuusikymmentätuhatta kilometriä ovat moni verroin kalliimmat kuin kaikki sen jälkeiset. Vanhassa vara parempi, ja kun on itse laittanut, tuntee yksilön.
Jukka taas ei aja juuri kahta vuotta vanhemmalla autolla. Häntä kiinnostaa tekniikka siltä osin kuin se ilmenee auton suorituskyvyssä, ajomukavuudessa ja ulkonäössä. Viimeksi hän erehtyi 5-sarjan BMW:hen, minkä hän kuitenkin korjasi heti, kun keväällä tuli uusi malli Audin A6:sta. Hän on sittenkin enemmän Audi-miehiä.
Auliksella oli uusimmillaan 2000 vuosimallin Toyota Avensis. Siitä oli melkoisesti riesaa, kun moottorilla oli taipumusta ylikuumenemiseen ilman selvää syytä. Erään Pornaisissa asuvan vanhuksen ladosta löytyi sitten Ford Escort 1300E vuodelta 1974. Aulis ei ole koskaan perustanut historiallisten autojen harrastamisesta, mutta tämän hän osti, koska se oli vähän ajettu ja hyväkuntoinen.
Uuden A6:n ajettavuus on kohdallaan: painopiste on aiempaa alempana ja akseliväli on pidentynyt peräti seitsemän senttiä. Ajo-ohjelman säädettävyys kuljettajan tarpeitten mukaan on vertaansa vailla. Jukka valitsi automaattivaihteiston ja navijärjestelmän kosketuspaneeleineen. Kuljettajan turvana on huippumoderni ajovalojärjestelmä ja aktiivinen kaistanvahti, joka tarvittaessa tekee korjaavan ohjausliikkeen kaistamerkinnöistä.
Talvella Aulis purki ja huolsi perusteellisesti Escortin. Nyt hän tuntee sen jokaista männänrengasta, vaihteiston laakeria ja vetoakselin niveltä myöten. Internetistä löytää nykyään helposti varaosat, tai jos ei löydä, Auliksella on taitava tuttu sorvari.
Auliksen ja Jukan kielenkäytössä automies tarkoittaa jotain sellaista kuin ’taiteilija’, ’runoilija’, ’suuri sielu’. Jos joku kysyisi heiltä poissaollessani, olenko minä automies, vastaus olisi järkkymätön ei. Se on tottakin: osaan vaihtaa renkaat ja lisätä öljyä mutten juuri muuta, ja kulkuvälineen ominaisuuksiin en ole koskaan osannut sijoittaa vähäisiä varojani.
Jos minusta tulisi automies, haluaisin mieluummin olla Auliksen kaltainen herkkäkätinen mekaanikkosielu. Mutta jos hybridit ja vallan sähköautotkin yleistyvät, kallistuisin ehkä sittenkin Jukan tavoin tekniikan viimeisimpiin saavutuksiin.