Avainsana: perussuomalaiset

Väkivalta ja vihapuhe

Funakoshi Gichin oli oppinut runoilija ja filosofi, joka muistetaan paremmin siitä, että hän teki okinawalaisen nyrkkeilyn tunnetuksi Japanissa ja länsimaissa. 1930-luvulta lähtien hänen opetuksestaan ruvettiin käyttämään nimitystä karate.

Funakoshi kysyi oppilailtaan: ”Kuinka usein luulette tarvitsevanne näitä taitoja?” Kun vastausta ei kuulunut, hän jatkoi itse: ”Korkeintaan kerran tai kahdesti elämässä.”

Väkivalta on tavattoman vakava asia. Lyönti, potku tai huitaisu voi aiheuttaa peruuttamattoman ruumiinvamman tai kuoleman. Tämän ymmärtävät vain harvat silloin, kun he ovat vihan vallassa.

Ihmisen psyykeen väkivalta vaikuttaa syvällisesti ja kauaskantoisesti. Väkivaltatilastoissa Suomi nousee monilla mittareilla ikävästi esiin.

Funakoshi toteutti ’tietään’: mitä enemmän hän harjoitteli, sitä epätodennäköisemmäksi tuli, että hän olisi joutunut tappeluun. Jokainen paneutuvasti itsepuolustus- tai taistelutaitoja tutkiva huomaa, miten mieli ja asenne muuttuvat. Siksi budon eli sotataitojen tosi harjoittaja on rauhan mies.

Minua kavahduttaa vihapuhe, joka näinä päivinä kumpuaa internetin palstoilta ja Facebookista. Solvaukset, vastapuolta halventavat arviot ja kirosanat sinkoilevat. Tästä puheesta on äärettömän lyhyt askel väkivaltaan.

1975 Paavo Haavikko antoi Hannu Taanilalle radiohaastattelun, jossa hän puhui fasismista. Taanila melkeinpä hermostui, kun Haavikko käytti käsitettä totutusta poikkeavalla tavalla.

Haavikko sanoi, että fasismia on kaikki fasistinen toiminta, tapahtuipa se minkä tahansa aatteellisten tunnusten alla. Hän kieltäytyi lausumasta syytöstään ääneen mutta vihjasi vahvasti, että tuon ajan vasemmistolaisissa aatesuuntauksissa oli fasistinen osatekijä mukana.

Vuonna 2012 perussuomalaisten kannattajia nimitetään herkästi fasisteiksi. Ja todellakin: heidän joukossaan näyttää olevan ihmisiä, joilla on oikeasti vaarallisia mielipiteitä. Lisäksi minua on ruvennut pelottamaan, että myös anti-perussuomalaisissa saattaa olla fasisteja.

Kerrataanpa vielä Haavikon määritelmä: fasismia on fasistinen toiminta. Se kieltää vastapuolelta demokraattiset oikeudet ja ihmisarvon.

Vihapuhe, solvaus ja painostaminen tuntuvat minusta aina vastenmielisiltä riippumatta siitä, kenen suusta ne tulevat. Siksi olen kehittänyt fasismitestin. Vastaa seuraaviin kysymyksiin.

1. Käytätkö perussuomalaisista puhuessasi sellaisia sanoja kuin ”vittu”, ”saatana”, ”paska” tai nimitteletkö tai pilkkaatko heitä? 2. Oletko sitä mieltä, että perussuomalaiset ovat älyllisesti sinua alempiarvoisia? 3. Olisitko valmis vetämään rasistisia mielipiteitä huutelevaa persua nokkaan?

Jos vastasit johonkin kysymykseen myöntävästi, sinussa on annos fasistia – joko vähän tai enemmän.

Pekka Haaviston myötämielinen ele perussuomalaisia kohtaan presidentinvaalikampanjan aikana antoi tärkeän esimerkin. Jokainen mediaa seuraava saattoi huomata, että myötätunto, ystävällinen puhe ja pyrkimys ymmärtää synnyttivät myös vastapuolella ymmärtämystä ja sopusointua.

Vihapuhe ja väkivalta eivät pysty korjaamaan vääryyksiä. Niillä on taipumus tuottaa lisää vääryyttä tähän maailmaan, tähän ainoaan, tähän yhteiseen.

Pelottomuudesta

”Peloton ääni on kuolematon”, sanotaan Upanisadeissa. Tarkkaan ottaen lause on Tuomas Anhavan runosta, hänen tulkintaansa 2800 vuoden takaisesta tekstistä. Puhutaan hyvin iäkkäästä kirjallisuudesta, varhaisemmasta kuin Ilias, joka on länsimaisen kirjallisuuden vanhin teos. Sanat ovat kulkeneet pienen matkan kohti kuolemattomuutta.

Kyseisessä Chandogya-upanisadissa todetaan, että joka katsoo tarkasti kuvaansa veden pinnasta, näkee todellisen itsensä: kuolemattoman, pelottoman sielunsa. Olisiko näin vanhoilla totuuksilla vielä käyttöä? Minusta näyttää siltä, että nykyään on joka puolella kyyristelijöitä ja väistelijöitä.

Vanhemmat eivät uskalla laittaa rajoja teini-ikäisille lapsilleen. Työntekijät pelkäävät työnsä puolesta, eivätkä johtajat tohdi kohdata alaisiaan. Kirjailijat pelkäävät Helsingin Sanomien kulttuuriosastoa. Kustantajat eivät uskalla sanoa ketjujen ostajille, mikä kirjojen vähittäiskaupassa on vikana, ja kaatavat lisää ilmaista viinaa. Perussuomalaiset pelkäävät muunvärisiä, ja kaikki loput pelkäävät persuja.

Kaiken huippuna Journalisti-lehti kertoo, etteivät toimittajat uskalla enää valita aiheitaan vapaasti. Lehtitalot ja ulkopuoliset painostajat ovat lopultakin onnistuneet muuttamaan journalismin viihteeksi, jonka tarkoitus on vain tuottaa taloudellista voittoa.

Jos toimittaja sensuroi itseään pelon vuoksi, hänen olisi syytä vaihtaa ammattia. Pelkoa hän toki saa tuntea, hänen pitääkin tuntea sitä jos siihen on aihetta.

Stephen Elop vaikuttaa pelottomalta ihmiseltä. En osaa perustella vaikutelmaani ja voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että hänellä on yhteys omaan sieluunsa. Hän on katsonut tarkkaan omaa kuvajaistaan ja hän on nähnyt itsensä. Sen vuoksi hän on menestynyt, ja sen vuoksi hän uskaltaa tehdä vaikeita ratkaisuita.

Entä jos kaikesta huolimatta pelkää? Jos ei pysty pääsemään peloistaan?

Kukapa olisi täysin peloton. Jokaisessa päivässä kohtaan monia pelon aiheita, joista osasta selviän kohtalaisesti, toisista taas huonommin.

Anhavan sitaatti tarkoittaa, että tekee pelottomia tekoja, sanoo pelottomia sanoja, laulaa pelottomia lauluja. Se tulee mahdolliseksi, kun on uskaltanut katsoa itseään sielua myöten.

 

Suihkulähteet pulppuavat

Valo lisääntyy päivä päivältä ja vaikuttaa virittävästi käpyrauhaseen. Luulisi olevan parempiakin puheenaiheita kuin persut ja Portugalin lainapaketti, vaikkapa se, miten Williamin miehinen kuolemattomuuden eliksiiri kohtaa Catherinen ikuisen naisellisuuden.

Alkuperältään thaimaankiinalainen Mantak Chia saavutti 1980-luvulla jonkinlaisen kulttimaineen julkaisemalla taolaiseen perinteeseen pohjautuvat teoksensa miehen ja naisen seksuaalisuudesta. Niiden perusajatuksena oli, että seksuaalienergian säätely ja jalostaminen erityisten harjoitusten avulla johtaa suurempaan nautintoon ja spirituaaliseen kehittymiseen.

Kaukoidän perinteen kautta on mahdollista löytää luonteva ja syvällinen suhtautuminen seksuaalisuuteen, mutta hiukan minua kiusaa se, miten nämä opit jälleen kerran tarjottiin länteen. Chian ensimmäisen kirjan yläotsikkona oli Taoist secrets of love.

Länsimaisen ihmisen on kai vaikea päästä salamyhkäisyyden tunteesta, mitä tulee seksiin. Vielä 1800-luvulla Euroopassa kehitettiin kidutuslaitteita nuorten masturboinnin ehkäisemiseksi. 1950-luvulla ns. suihinotto oli laitonta monissa Yhdysvaltain osavaltioissa ja siihen taivuttelu oli peruste avioeron saamiseen. Sitä vastoin taolainen seksuaalisuuden filosofia oli jo kaksituhatta vuotta sitten täysin kehittynyttä.

Chian esittelemistä lukuisista harjoituksista keskeiseksi muodostuu se, jota hän nimittää kiveshengitykseksi (miehellä) ja munasarjahengitykseksi (naisella). Tarkoituksena on keskittymisen ja huomion ohjaamisen kautta aktivoida seksuaalienergia ja nostaa se sitten selkärankaa myöten ylös päälaelle asti.

Olennaista on myös se, että mies ei ejakuloi vaan kerää seksuaalienergiaa. Kun harjoituksia on tehnyt kyllin kauan, on mahdollista saavuttaa orgastinen tila, joka ei ole riippuvainen ejakulaatiosta ja joka voi toistua ja jatkua rajoituksitta.

Chia itse kertoo toteuttaneensa tätä menetelmää jopa niin, että lapsen hankkimisen tultua ajankohtaiseksi hän ejakuloi tasan kaksi kertaa: ensiksi puhdistettiin tiehyet ja sitten hedelmöitettiin munasolu.

Nyttemmin Chia on laventanut opetustaan kattamaan kaikenlaisen henkisellä polulla opastamisen ja tuotteistanut ”mestarina” olemisensa niin kuin asiaan kuuluu. Jo varhaisissa teoksissa näkyy fanaattisuuden häivähdys siinä, miten hän suhtautuu niihin, jotka toteuttavat seksuaalisuuttaan tavalliseen tapaan ja ruiskuttelevat siemennestettään ”kuin suihkulähteet”.

Mantak Chian näkökulmasta yhden yön kännipano on suurin piirtein tyhmintä, mitä ihminen voi tehdä, kun seksuaalisuuden kautta hänellä olisi yhteys maailmankaikkeuden luoviin voimiin ja jumalaisiin sfääreihin. Asiaa ei ole pakko nähdä noin suurellisten kuvien kautta, mutta jokin itu näissä ajatuskuluissa on, joka minua viehättää.

Antaa uutta luovan valon virrata. Antaa täyteyden ja tarkoituksen puhjeta esiin. Kosketetaan, rakastetaan.