Olenko minä parempi ihminen

Olen kuullut lukuisia kertoja väittämän, että kirjallisuus jalostaa. Mitä enemmän luen kirjoja, sitä kelvollisempi minusta tulee.

Sama koskee teatteria ja oopperaa, taidenäyttelyitä, luonnossa liikkumista, kasvissyöntiä jne. Jos meditoin säännöllisesti, kehityn aivan valtavasti. Mikäli huolehdin fyysisestä harjoittelusta ja käyn joka aamu juoksemassa tai salilla ennen töihinmenoa, edistyn ja muutun kerta kaikkiaan paremmaksi.

Minä en usko näihin väittämiin. Ihmisen hyvyys – tai hyvät teot – kumpuavat paljon syvemmältä. Hän saattaa tehdä eettisesti oikeita ratkaisuja muttei siksi, että harrastukset olisivat kehittäneet häntä siihen.

En pidä kovin ansiokkaana sitä, että joku kuvittelee olevansa parempi kuin nuo muut, jotka eivät toimi näin esikuvallisesti. Itsensä paremmaksi käsittävä voi tuntea ”oikeutettua raivoa” lihansyöjiä, sovinisteja tai rasisteja kohtaan. Tai silloin jos joku äänestää väärin.

Minusta demokratian idean mukaisesti ei koskaan voi äänestää väärin. Äänestäjä valitsee tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Eräs aikamme näkyviä ilmiöitä on se, että itsensä paremmiksi käsittävät ihmiset solvaavat niitä, joilla on vääriä mielipiteitä, jotka äänestävät väärin ja joilla on väärät elämänarvot. Minulla tekee pahaa havaitessani tällaista. Sivistyneistä harrastuksistaan ’jalostuneet’ ihmiset käyttävät vastapuolestaan halveksivia ilmauksia.

En väitä, etteikö maailmassa olisi epäkohtia, jotka vaativat korjaamista mitä pikimmin. Oikeassa oleminen, huutaminen ja herjaaminen eivät vain toimi.

Ei ole olemassa oikeutettua raivoa. On erilaisia tunnetiloja, ja se miten toimimme tunteista käsin tai niistä huolimatta, määrittää tekojemme laadun.

Minulle poliittisilla puolueilla tai ryhmillä ei ole merkitystä. Enemmän merkitsee, onko ihmisellä myötätuntoa, solidaarisuutta ja auttamisenhalua. Niiden avulla rakennetaan parempaa yhteiskuntaa. Niiden kautta annetaan eri tavoin ajatteleville sama arvo kuin itselle.

 

Väkivalta ja vihapuhe

Funakoshi Gichin oli oppinut runoilija ja filosofi, joka muistetaan paremmin siitä, että hän teki okinawalaisen nyrkkeilyn tunnetuksi Japanissa ja länsimaissa. 1930-luvulta lähtien hänen opetuksestaan ruvettiin käyttämään nimitystä karate.

Funakoshi kysyi oppilailtaan: ”Kuinka usein luulette tarvitsevanne näitä taitoja?” Kun vastausta ei kuulunut, hän jatkoi itse: ”Korkeintaan kerran tai kahdesti elämässä.”

Väkivalta on tavattoman vakava asia. Lyönti, potku tai huitaisu voi aiheuttaa peruuttamattoman ruumiinvamman tai kuoleman. Tämän ymmärtävät vain harvat silloin, kun he ovat vihan vallassa.

Ihmisen psyykeen väkivalta vaikuttaa syvällisesti ja kauaskantoisesti. Väkivaltatilastoissa Suomi nousee monilla mittareilla ikävästi esiin.

Funakoshi toteutti ’tietään’: mitä enemmän hän harjoitteli, sitä epätodennäköisemmäksi tuli, että hän olisi joutunut tappeluun. Jokainen paneutuvasti itsepuolustus- tai taistelutaitoja tutkiva huomaa, miten mieli ja asenne muuttuvat. Siksi budon eli sotataitojen tosi harjoittaja on rauhan mies.

Minua kavahduttaa vihapuhe, joka näinä päivinä kumpuaa internetin palstoilta ja Facebookista. Solvaukset, vastapuolta halventavat arviot ja kirosanat sinkoilevat. Tästä puheesta on äärettömän lyhyt askel väkivaltaan.

1975 Paavo Haavikko antoi Hannu Taanilalle radiohaastattelun, jossa hän puhui fasismista. Taanila melkeinpä hermostui, kun Haavikko käytti käsitettä totutusta poikkeavalla tavalla.

Haavikko sanoi, että fasismia on kaikki fasistinen toiminta, tapahtuipa se minkä tahansa aatteellisten tunnusten alla. Hän kieltäytyi lausumasta syytöstään ääneen mutta vihjasi vahvasti, että tuon ajan vasemmistolaisissa aatesuuntauksissa oli fasistinen osatekijä mukana.

Vuonna 2012 perussuomalaisten kannattajia nimitetään herkästi fasisteiksi. Ja todellakin: heidän joukossaan näyttää olevan ihmisiä, joilla on oikeasti vaarallisia mielipiteitä. Lisäksi minua on ruvennut pelottamaan, että myös anti-perussuomalaisissa saattaa olla fasisteja.

Kerrataanpa vielä Haavikon määritelmä: fasismia on fasistinen toiminta. Se kieltää vastapuolelta demokraattiset oikeudet ja ihmisarvon.

Vihapuhe, solvaus ja painostaminen tuntuvat minusta aina vastenmielisiltä riippumatta siitä, kenen suusta ne tulevat. Siksi olen kehittänyt fasismitestin. Vastaa seuraaviin kysymyksiin.

1. Käytätkö perussuomalaisista puhuessasi sellaisia sanoja kuin ”vittu”, ”saatana”, ”paska” tai nimitteletkö tai pilkkaatko heitä? 2. Oletko sitä mieltä, että perussuomalaiset ovat älyllisesti sinua alempiarvoisia? 3. Olisitko valmis vetämään rasistisia mielipiteitä huutelevaa persua nokkaan?

Jos vastasit johonkin kysymykseen myöntävästi, sinussa on annos fasistia – joko vähän tai enemmän.

Pekka Haaviston myötämielinen ele perussuomalaisia kohtaan presidentinvaalikampanjan aikana antoi tärkeän esimerkin. Jokainen mediaa seuraava saattoi huomata, että myötätunto, ystävällinen puhe ja pyrkimys ymmärtää synnyttivät myös vastapuolella ymmärtämystä ja sopusointua.

Vihapuhe ja väkivalta eivät pysty korjaamaan vääryyksiä. Niillä on taipumus tuottaa lisää vääryyttä tähän maailmaan, tähän ainoaan, tähän yhteiseen.